logo

Etusivu Elämysmatka
Elämysmatka 2005 Tulosta
07.02.2009 11:47

Vastaanottokomitea Marshall Pointissa Lyhyt kertomus Suomi-Nicaragua-seuran elämysmatkasta Nicaraguaan 28.1. - 26.2.2005

Järjestyksessä viides Nicaraguan elämysmatka tehtiin tammi-helmikuussa 2005. Matkat alkoivat vuonna 2001, jolloin myös matkanjohtaja Petri Jaakkola "astui remmiin". Jo alun alkaen elämysmatkat ovat suuntautuneet Nicaraguan eri osiin: Tyynenmeren ja Karibianmeren rannikkoalueille, Nicaraguajärvelle sekä maan sisäosiin ja pohjoisille vuorille. Niin oli nytkin, kun matkan teemana olivat luonnonsuojelualueet. Raskaan lentomatkan jälkeen ohjelma alkoi mukavasti lepopäivällä Tyynenmeren hiekkarannoilla ja rantatyrskyissä Pochomilissä.

Auringonlasku Concepcion-tulivuorella Ometepen saarella.Tulivuorikiipeilyn jälkeen kraatterijärveen uimaan!

Ensimmäinen maastokohde oli Masayan kansallispuisto, jossa Santiago-kraatteri syöksi ehkä viimevuotista sakeammin rikkipitoisia kaasuja. Kävimme myös uudessa kohteessa, mikä oli usean sadan metrin pituinen lepakoiden asuttama laavatunneli. Seuraavana oli ohjelmassa ensimmäinen pidempi matka, joka suuntautui Nicaraguajärven ja Tyynenvaltameren väliselle Rivaksen kannakselle. Nicaraguajärven rannalla olevan San Jorgen satamassa noustiin Ometepe-lauttaan, joka ajoi puolentoista tunnin ajan tuulisella järvellä samannimiselle saarelle. Tällä viehättävällä kaksois-tulivuorisaarella vietimme useita päiviä. Yhden päivän retki oli nousu Maderas-tulivuorelle, jonne uskaltautui vain puolet joukosta. Raskaan ja kuraisen nelituntisen kiipeämisen palkitsi huipulla oleva viileävetinen kaunis kraatterijärvi, jossa saattoi myös uida. Vähemmän urheilulliset vaeltajat nousivat saman vuoren toisella puolella oleville San Ramonin putouksille ja uivat lämpimässä Nicaraguajärvessä Ometepen biologisen aseman venerannassa. Seuraava päivä alkoi museokäynnillä saaren pääkaupungissa Alta Graciassa ja päättyi iltapäivän lepoon Playa Verden kauniilla hiekkarannalla, eräät paikallista guopote-kalaa syöden.

Koska tämän vuoden elämysmatkan aiheena oli "suojelualueet", niin kävimme tutustumassa myös Guanacasten maakunnan Rincon de la Viejan kansallispuistoon Costa Ricassa. Se on tunnettu lukuisista vesihöyryä erittävistä fumaroleistaan ja kuumista mutalähteistään. Kävelyn päätteeksi uimme kristallikirkkaassa ja viileässä Rio Blancan vuoristopurossa. Yöpymispaikastamme Liberian kaupungissa ajoimme takaisin Nicaraguaan Diriamban ja El Cruseron lähes kilometrin korkeuteen kohoavan Las Sierras-vuorijonon ylin. Managuaan laskeuduimme hämärän jo tullessa. Ensimmäinen matkaviikko oli takana.

Historiaa ja katulapsia Granadassa

Heti seuraavana aamuna suuntasimme matkamme Nicaraguajärven pohjoisrannalla olevaan Granadan historialliseen kaupunkiin. Matkalla poikettiin Masayan uudelle Mercado de Artisanias -markkinapaikalle, jossa on tarjolla erittäin korkealuokkaisia puisia, keraamisia ja tekstiilikäsitöitä sekä valtavan suurelle perinteiselle markkinapaikalle kaupungin laidalla. Granadassa vapaaehtoinen avustustyöntekijä Kaija Tiittanen tutustutti meidät katulapsiprojektiin. Hän myös johdatteli meidät vanhaan, tanskalaisen Peter Collingin hienosti restauroimaan Cabrielin taloon ja myöhemmin Fundación Carita Feliz'in ylläpitämään köyhille lapsille tarkoitettuun ruokalaan. Me toimimme tarjoilijoina suuressa ja hyvin meluisessa salissa, jonka näyttämöllä ennen ruokailua lapset esittivät hyvin valmisteltuja ohjelmiaan. Seuraavana päivänä teimme leppoisan veneretken Granadan lähellä olevan, satojen pienten saarten muodostaman Las Isletas-saariston sokkeloissa. Iltapäivällä tutustuimme erinomaiseen Granadan arkeologiseen ja historialliseen museoon, jossa on maan laajin petroglyfikokoelma. Pääosa näistä kivipatsaista on peräisin Nicaraguanjärven Zapatera- ja Ometepe-saarilta. Oli onnellinen sattuma, että "kolmen maailman talossa" oli juuri meidän vierailumme aikana varsin korkeatasoinen jazz-konsertti, joka toi tuulahduksen amerikkalaisesta musiikkikulttuurista tässä hienossa koloniaalisen espanjalaisen arkkitehtuurin ja kulttuurin leimaamassa kaupungissa. Seuraavana päivänä nousimme jyrkkää tietä läheisen Mombacho-tulivuoren huipulle maastokelpoisilla kuorma-autolla ja teimme pilvimetsässä muutaman tunnin pituisen kävelyretken hyvin porrastetuilla poluilla.

Granadan matkan jälkeen oli tilaisuus käydä KEPA:n Managuan uudessa toimistossa, jossa Riku Laukkanen kertoi maan kirkollisista oloista. Vanhaan verrattuna uusi toimisto on ilmavampi ja tilavampi ja siihen kuuluu laajahko puutarhamainen piha-alue. Kävimme myös Judaksen kaupunginosssa Martin Luther King-säätiön ylläpitämässä yhteiskoulussa, jonne toimitimme Pioneerisäätiön Suomesta keräämät koululaisten lahjareput.

Karibian intiaaniyhteisöissä

Seuraavana päivänä suuntasimme matkamme "costalle", kuten Karibian rannikkoa maassa nimitetään. Matka sujui mukavasti Costeñan 2-moottorisella potkurikoneella Bluefieldsiin, jossa mainio monivuotinen oppaanamme Rodolfo Chang oli meitä odottamassa. Bluefields on itärannikon tärkein satamakaupunki, josta suuntautuu vilkas veneliikenne ympäristön laguunikyliin ja laajemmallekin Karibian merelle. Meidän ensimmäisenä kohteenamme oli rama-intiaanien tiheään asuttama pieni Rama Cay -saari Bluefieldsin laguunilla. Omaleimainen yhteisö elää kalastuksella ja erityisesti osterin pyynnillä, mutta viljelee myös riisiä omiin tarpeisiinsa mantereen puolen tiluksilla. Kulttuuritalolla saimme nähdä paikallisia kuvaelmia elämänmenosta sekä perheenemännistä koostuvan ryhmän esittämiä tansseja ja lauluja. Jamaikalaisen Eric Donaldssonin reggae-konsertti Bluefieldsin stadionilla oli suuri ja mieliinpainuva tapahtuma kaupungissa, jossa latinorytmit muutoinkin ovat osa kaikkialla kuuluvaa elämäntapaa. Seuraavana päivänä ajoimme pikaveneellä suuren Laguna de Perlasin pohjoisosiin Marshall Pointin kreolikylään, jossa luovutimme koulun opettajalle Suomessa kerättyjä leluja ja koulutarvikkeita. Yhteisössä nautimme maittavan paikallisen rondon-aterian. Yövyimme vaatimattomissa oloissa läheisessä Orinocon karifuna-kylässä, jossa kukot ja muut kotieläimet pitivät huolen varhaisesta aamuherätyksestä. Seuraava etappi oli paikallinen kuntakeskus, Laguna de Perlas, josta palasimme seuraavana päivänä Bluefieldsiin. Ennen paluuta Managuaan ehdimme vielä pikaisesti tutustua Karibian intiaaniyliopistoon BICU:un, jossa suurin osa muutamasta tuhannesta opiskelijasta kuuluu alkuperäisväestöön.

Rondon-ateriaMaan pohjoisosissa

Karibialta palattua oli yksi "pyykkipäivä" ennen viimeistä pitkää matkaa, tällä kertaa maan pohjoisosaan Leoniin, Chinandegaan ja Esteliin. Historiallisessa Leónin kaupungissa on maan tärkein katedraali, jonka katolta voi ihailla yhtenä panoraamana koko Cordillera de las Maribios-tulivuoriketjua, sekä huomionarvoinen taidemuseo, johon tutustuimme. Jätettyämme tämän Nicaraguan vilkkaan kulttuuri- ja yliopistokaupungin kohteena oli tunnelmaltaan ja näkymiltään miltei surrealistinen sokeritehdas Chichigalpassa. Sen naapurissa oleva moderni Flor de Cañan rommitehdas sen sijaan edustaa tekniikaltaan että tuotteiden laadultaan alansa huippua. Vierailu päättyi hilpeätunnelmaiseen rommin maisteluhetkeen, jonka jälkeen yllätyskohteena oli vielä Corinton satamakaupunki ja sen hiekkarannat.

Aivan uutena kohteena vuoden 2005 matkalla oli maan luoteinen kolkka, köyhä mutta kaunis Cosigüinan niemi ja samanniminen tulivuori. Tulivuoren laella avautui huikeat näkymät kraatterijärvelle ja Fonseca-lahdelle, jonka takana siinsivät Hondurasin ja San Salvadorin tulivuoret. Vaikka aamuvarhainen nousu tulivuorelle oli raskas, paluu lähes sietämättömässä iltapäivän kuumuudessa oli elämysmatkan viimeinen suuri voimanponnistus. Chinandegan kaupungissa mukavassa hotellissa vietetyn yön jälkeen ajoimme tulivuorijakson poikki San Jacinton "kiehuville" mutalähteille ja kauniin vuoriston läpi sikareistaan kuuluisaan Estelin laaksoon. Tutussa Estelimarin koulutuskeskuksessa Jukka Pakkala piti erinomaisen alustuksen Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön kehitysapuhankkeista ja esitteli rakenteilla olevaa tiedepuistoa ja viime vuonna valmistuneen Casa Esteli -talon. Työn tulokset ovat todella merkillepantavia. Sikaritehdas ja vuolukivipaja olivat muina tutustumiskohteina. Seuraavana päivänä oli edessä rauhallinen ajo takaisin Managuaan ja ennen auringon laskua edessä näkyi jälleen laakea Nicaraguan vajoama, Managuajärvi ja Managuan kaupunki.

Kiitos!

Ritva Cortes-Tellez, elämysmatkojen alkuunpanija, on Helsingissä Suomi-Nicaragua-Seuran puolesta hoitanut matkan suunnittelua, rahataloutta ja osanottajakysymyksiä ikään kuin "yhden henkilön matkatoimisto". Matkan paikallinen opas, Petri (Jaakkola) on viiden vuoden ajan suunnitellut, järjestellyt ja johtanut kaikki elämysmatkat loistavalla taidolla ja täsmällisyydellä, tasapuolisuudella ja turvallisesti - maassa missä mikään asia ei ole itsestäänselvyys. Omasta ja kaikkien elämysmatkalaisten puolesta haluan kiittää paitsi Suomi-Nicaragua-Seuraa, myös Suomen suurlähetystöä sekä KEPA-organisaatiota myötämielisyydestä ja tuesta, jota ilman elämysmatkat eivät olisi mahdollisia. Onnistuneen matkan edellytyksenä on hyvä, kaikista asioista kiinnostunut ryhmä - ja niin on jälleen ollut. Ja lopuksi ehkä tärkein henkilö, kaikkien sympatisoima Bolivar, meidän väsymätön ja taitava bussinkuljettajamme. Olemme tunteneet olevamme todella luotettavissa käsissä.

Teksti ja Kuvat: Pertti Lahermo

 

Copyright 2009 Suomi-Nicaragua-Seura ry | Tekninen toteutus Yoso Oy