logo

Etusivu
Elämysmatka 2018 PDF Tulosta Sähköposti
26.03.2018 17:33
VIIMEISENÄ ILTANA
Arto Koskinen


VIIMEISENÄ ILTANA.

Vimeistä kertaa ollaan nyt kasassa
kierros on ohi, ja päivät tasassa
aattelin tässä miten on mennyt
mitenkä kaikille kertoisin sen nyt.
Kauan tuumin, keksin sen viimein
aina voi kertoilla runoin ja riimein
kaikista tehdä voi pieniä säkeitä
lempeitä kaikki, ei toki äkeitä.

Petri se ohjasi paimenen lailla
kulkea saimme siis huolia vailla
herrasmies ja kaikkien tuttu
hienosti hoidossa jokainen juttu.
Harvemmin tapaa näin lunkia heppua
auttamaan valmis, vaikk` kantamaan reppua
eikä hän hermostu pätkän pätkää
kauan saa etsiä reilumpaa jätkää.

Pertti se vasta on teräinen vaari
hallussa jokainen vuori ja saari
asiat tulee kuin apteekin hyllystä
kaikki se omasta tietojen myllystä.
Meidät hän piti selvillä vesillä
tuomatta koskaan itseä esille
kirjankin julkaissut melkeinpä julkku
hänellä on porukan isoin osakesalkku.

Harrylle kävi paskempi tuuri
onneksi auttoi se troppien kuuri
mukaan taas saatiin Bagdarin hurja
muuten ois ollutkin matkamme kurja.
Vanhasta liitosta toveri vakaa
sellaiset koskaan ei puukota takaa
sydän on rinnassa punaisen väkevä
katse on kirkas ja kauaksi näkevä.

Kanssamme kulki myös palasen matkaa
ennekuin yksin päätti hän jatkaa
sirkeä Eeva Suomen Turusta
ilosta tehty ei toki surusta.
Yksi vain oli ongelma suuri
se on tuo perhanan kielimuuri
"kyllä englantia osata pittää
muuten ei tule mistään mittään"

Kun minä katson pitkää Heikkiä
mieleen ei tule Ramboa leikkiä
miehen nään vahvan, varman ja vakaan
asiat laittaa hän lukkoon ja hakaan.
Maailmaa tutkii niin monella tavalla
eikä hän pyöri vain omalla navalla
ja rahat on tallessa osakekassissa
siis talous varma ja vatupassissa.

Entäpä Daye, valojen tuoja
monenkinlaisen tunnelman luoja,
hänellä on veikeät moottorihuulet,
ennen kuin näet, niin varmasti kuulet.
Vaan sielu on puhdasta kultaa jos kellä
luoduista heikoimmat on sydämellä,
koirille ruokaa omalla rahalla
sitä ei Luojakaan muistele pahalla.

Mitäpä sitten sanoisin Pirjosta
osana omankin elämän kirjosta,
kulttuurin tuntija niin elegantti
seurassaan olin vain jätkä ja hantti.
Vinkeistä osasin ottaa mä vaarin
joita hän jakoi kanssa tataarin
haikea hänenkin luotaan on lähteä
seuramaan uutta ja outoa tähteä.

Sonja se edusti valtiomahtia
eipä se juuri haitannut tahtia,
miettien seurasi sekaista sakkia
"kuinkahan moni on kääntänyt takkia"
Katseli hiljaa, melkeinpä ujosti
tuskin hän sentään kirjoittaa rujosti
kynä on terävä, ajatus timmi
hän onkin oikea prätkämimmi.

Minäkin siellä, joukossa jatkolla
koskaan ei ollut huumori katkolla
paljon on puhuttu heinää ja puuta
toki myös asiaa, ilman muuta.
Ilo on ollut kanssanne kulkea
mukava kaikki muistoihin sulkea
matka on ohi, tunnelma hyvä
siitä siis kiitos ja kumarrus syvä.

Arto
 

Copyright 2009 Suomi-Nicaragua-Seura ry | Tekninen toteutus Yoso Oy