logo

Etusivu Seuran julkaisut Olinhan siellä minäkin -kirja
Olinhan siellä minäkin -kirja Tulosta
07.01.2009 19:52

pyykkinainenKirjan verran tunteita ja tuoksuja

Kun parikymmentä ihmistä kertoo samassa kirjassa oman tarinansa Nicaraguasta, voisi helposti luulla, että matkakertomus toisensa perään ylistää maan ihania ihmisiä, ihmeellisiä luontokohteita ja eksoottisia ruokia. Olinhan siellä minäkin - Kertomuksia Nicaraguasta on kirjoituskilpailun tuloksena syntynyt kokoelma, joka antaa maasta paljon monipuolisemman kuvan kuin ensisilmäyksellä uskoisi.

Kirjaan koottujen tarinoiden kirjoittajista osa on asunut ja työskennellyt Nicaraguassa, toiset ovat olleet muutaman viikon mittasella tutustumismatkalla, ja onpa kirjassa sellainenkin kirjoitus, jossa Nicaragua on kuulunut muuten vain kirjoittajan elämään, läheisten ystävien kautta.

Nicaragua on jättänyt kirjoittajiin unohtumattomat jäljet. Kokemukset ovat ravistelleet monia sekä kuvaannollisesti että usein myös aivan konkreettisesti. Edes kohdalle sattuneet isot luonnonmullistukset eivät silti ole vähentäneet kirjoittajien kiintymystä ja kunnioitusta Nicaraguaa kohtaan.

 

Ajatus vie lukijaa eteenpäin

Olinhan siellä minäkin rakentuu 26 erilaisesta kirjoituksesta, joista kolme on espanjankielisiä. Mukana on muistoja, novelleja, runoja, anekdootteja ja lainauksia.

Lyhyet tunnelmapalat pidempien kirjoitusten väleissä toimivat kuin sitruunasorbetti kulinaristin menyyssä. Edellisestä ruokalajista suuhun jäänyt maku neutraloidaan ennen seuraavaa herkkua. Kirjan lyhyet makupalat eivät kuitenkaan ole mitä tahansa mautonta mehujäätä, vaan lyhyet lainaukset kilpailukirjoituksista antavat joskus hyvinkin paljon eväitä ajatuksille. Ne pysäyttävät lukijan hetkeksi ja tekevät kirjasta mukavasti luettavan - silloinkin kun lukija ahmii kaikki kertomukset yhdellä kertaa.

 

Makupaloja Olinhan siellä minäkin -kirjasta

Vauhtia se tapaili Kap Verden liepeiltä, Afrikan rannikon tuntumasta, tempoi merkilliseen jojoonsa lisää vauhtia matkallaan yli Atlantin, antoi kyytiä kolumbialaisille ja hyökkäsi päin Nicaraguaa.

Maissisaarten orastavat matkailuyritykset saivat panna pöytään uudet panokset, koska tämä julma croupier vei kaiken. 7500 ihmistä jäi värjöttelemään sateeseen, yhdenkään talon katto ei pysynyt kiinnittimissään. Ei edes Somozan huvila pitänyt pintaansa. Myös Bluefieldsissä peräänkuulutettiin pian kattoja, seiniä, ihmisiä. Raman kaupunki hukkui kartalta, tulviva Rio Escondido risti sen nimisekseen. Rosvoille, rotille ja kulkutaudeille oli herkkupöytä katettu.

Jukka Kostiainen: El huracán Joan

Uskomatonta miten helppoa on elää, yht'äkkiä jostakin pimeän mustanlikaisen keittiön nurkasta taiotaan ruoka-annos, syön sen ja elän taas seuraavaan päivään.

Noora Vikman: Managua 11.3.1989

22.12.
Matkanjohtajamme, Sirpa K. sairastaa. Hän ja Iso-Riitta kärsivät kirpunpuremista, kutiavat ja tulehtuvat. Annan kutinaan Atarexiä. Viikon ripuloinut, ehkä 60-kiloinen Sirpa ottaa minulle lasketun annoksen ja silmät seisovat päässä. Ei silti, kutina kuulemma lakkasi.

24.12.
Jouluaatto. Uima-allas maalataan. Käyn kylvyssä ammeessa. Jermon piti tuoda vettä. Hän tuleekin - autolla, kännissä, mutta ilman vettä. Mittani täyttyy, haukun hänet huonolla espanjallani ja käytän porukkamme kehittämää kirosanaa: moottoripyöräperkele.

25.12.
Nukumme pitkään, aamupalaksi ananasta. Eräillä kunnon krapula. Innostuivat juomaan kilpaa. Päivälliseksi papua, riisiä ja tortillaa. Carmen tuo kananmunia.

Hannu Äijälä: Otteita matkapäiväkirjasta

Nuori äiti pyysi lattiarättini ja teki siitä paidan lapselleen.

Lea Ristilä: Syyllinenkö?

 

Teksti: Niina Mälkiä
Kuva: Raimo Porkka

 

Copyright 2009 Suomi-Nicaragua-Seura ry | Tekninen toteutus Yoso Oy